LinkedIn / Oma esittely

Keskiviikko 6.12.2023 klo 13.03 - Sanna Ahtineva


Olen hiljalleen aktivoitunut LinkedIn:ssä. Kaikenlainen somen käyttö vie aikaa ja on pois kaikesta muusta, mutta näin enimmäkseen yksin työskennellessä, sitä toisinaan kaipaa pientä kurkistusta ulkomaailmaan.

Huomaamattani olen alkanut kuluttaa enemmän Linkkaria kuin Facebookia tai Instagramia. TikTok on kokonaan valloittamatta, vaikka se tulee koko ajan suositummaksi. Kohta varmaan tulee taas jo joku uusi media, jossa pitäisi olla mukana - vai pitäisikö? En tiedä. 

Marraskuun lopulla julkaisin Linkkarissa  oman esittelyni. Tuntui tietysti pelottavalta avata elämäänsä siellä, mutta ehkä se on reilua. Kopsasin kirjoitukseni myös tänne. Ainakin näitä on sitten joskus "eläkepäivillä" hauska itse lukea. Olkaapa hyvät!

Nayttokuva_2023-12-06_130026.png

***********

Tervehdys Linkkariverkostolleni!

Olette lisääntyneet: Ihan pian minullakin saattaa olla 500+ connectia täällä!😍 Iso kiitos kaikille, jotka olette hyväksyneet minut verkostoonne.

✨Voisin vihdoin esittäytyä, vai mitä meinaatte? Olen nolon vähän laittanut viestejä, joten nyt tulee stooria kaikille yhteisesti.

✨Olen 50+ ikäinen siivousalan yrittäjä Sahalahdelta. Yritys toimii fyysisesti Tampereelta käsin reilun parinkymmenen hengen voimin, kotisiivoukset ovat erityisalaamme. Ollaan mieheni kanssa tehty tätä päätoimisesti kohta 14 vuotta.

✨Koulutukseltani olen yo-merkonomi 1993, Business IT -tradenomi BBA enkunkieliseltä aikuislinjalta 2004 (työn ohessa suoritettu), työnohjaaja 60 op 2019. Lisäksi on tullut käytyä NLP kursseja (präkkäri ja master) sekä avoimessa yliopistossa psykan perusopinnot 25 op ja nyt aineopintoja pienissä erissä.

✨Työkokemusta on vähittäiskaupan alalta, sitten taloushallinnosta ja myynnistä pk-yrityksestä, joka vei elektroniikkaa oman maahantuojaverkoston kautta yli 50 maahan.

✨Harrastin lapsena ja nuorena hevosia, kouluratsastuksessa vähän kilpailinkin seuran tuntihevosilla. Sitten harrastin ja koulutin palvelus- ja pelastuskoiralajeja, toimien suht ison koirayhdistyksen puheenjohtajanakin useamman vuoden. Mainitsin, koska harrastukset ovat olleet iso osa elämää. Sitten vaihdoin paikkakuntaa, Salosta Pirkanmaalle! Syyn saatatte arvata. 😉

En ihan tiedä miksi olen tällainen ”aikansa kutakin” -ihminen. Hevoset ja koirat ovat jääneet, nyt olen harrastanut vain opiskelua. No, opiskelu ehkä suhtautuu yrittäjän ajankäyttöön joustavammin, vaikka eläimetkin ovat edelleen sydämessä. Olen sanonut, että ensin oli hevostyttö, sitten koiraihminen ja nyt ihmis-ihminen. Ja myös ”työelämäihminen”.

✨Vieläkin mietin, mitä tekisin isona? Haaveilemme, että vapautuisimme yrityksen aktiivisesta pyörittämisestä siinä vaiheessa, kun itselläni on vielä lähes 10 vuotta eläkeikään – jos terveyttä riittää. (Yritän siitäkin pitää huolta tässä sivussa. Lääkäri tosin kysyi, että ”Niin, pidätkö, vai yritätkö vaan…?” Nuori kloppi, ai että otti muuten kupoliin! Taisi osua heikkoon kohtaan. 😊)

Kuulin hiljattain käytäväkeskustelussa, että ”konsulttia on nyt liikkeellä”. Vaikka työnohjaus ei ole konsultointia, veikkaan, että tulevaisuudessa leipäni ei tule työnohjauksesta. (Totta puhuen, jossain vaiheessa ihan tosissani ajattelin, että tulisi.)

Olen myös yhtä tosissani miettinyt, että pitäisikö suorittaa sote-alan perustutkinto, jotta voisi jatkaa ja joskus hyödyntää psykan perusopintoja? Mm. mielenterveys- ja päihdekuntoutus kiinnostaa, eikä vähiten siksi, että sieltä ei taida työt ihan heti loppua. Mutta koska ala on vieras, en tiedä edes, että pärjäisinkö ja jaksaisinko.

✨Kysymys:

Millaisia vaihtoehtoja te näette seuraavaksi urapolukseni? Haluaisin edelleen harrastaa opiskelua järkevään suuntaan. Haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja tehdä hyödyllistä työtä myös tulevaisuudessa.

Avainsanat: Urapolku, elinikäinen oppiminen, kehittyminen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini