LinkedIn / Oma esittely

Keskiviikko 6.12.2023 klo 13.03 - Sanna Ahtineva

Olen hiljalleen aktivoitunut LinkedIn:ssä. Kaikenlainen somen käyttö vie aikaa ja on pois kaikesta muusta, mutta näin enimmäkseen yksin työskennellessä, sitä toisinaan kaipaa pientä kurkistusta ulkomaailmaan.

Huomaamattani olen alkanut kuluttaa enemmän Linkkaria kuin Facebookia tai Instagramia. TikTok on kokonaan valloittamatta, vaikka se tulee koko ajan suositummaksi. Kohta varmaan tulee taas jo joku uusi media, jossa pitäisi olla mukana - vai pitäisikö? En tiedä. 

Marraskuun lopulla julkaisin Linkkarissa  oman esittelyni. Tuntui tietysti pelottavalta avata elämäänsä siellä, mutta ehkä se on reilua. Kopsasin kirjoitukseni myös tänne. Ainakin näitä on sitten joskus "eläkepäivillä" hauska itse lukea. Olkaapa hyvät!

Nayttokuva_2023-12-06_130026.png

***********

Tervehdys Linkkariverkostolleni!

Olette lisääntyneet: Ihan pian minullakin saattaa olla 500+ connectia täällä!😍 Iso kiitos kaikille, jotka olette hyväksyneet minut verkostoonne.

✨Voisin vihdoin esittäytyä, vai mitä meinaatte? Olen nolon vähän laittanut viestejä, joten nyt tulee stooria kaikille yhteisesti.

✨Olen 50+ ikäinen siivousalan yrittäjä Sahalahdelta. Yritys toimii fyysisesti Tampereelta käsin reilun parinkymmenen hengen voimin, kotisiivoukset ovat erityisalaamme. Ollaan mieheni kanssa tehty tätä päätoimisesti kohta 14 vuotta.

✨Koulutukseltani olen yo-merkonomi 1993, Business IT -tradenomi BBA enkunkieliseltä aikuislinjalta 2004 (työn ohessa suoritettu), työnohjaaja 60 op 2019. Lisäksi on tullut käytyä NLP kursseja (präkkäri ja master) sekä avoimessa yliopistossa psykan perusopinnot 25 op ja nyt aineopintoja pienissä erissä.

✨Työkokemusta on vähittäiskaupan alalta, sitten taloushallinnosta ja myynnistä pk-yrityksestä, joka vei elektroniikkaa oman maahantuojaverkoston kautta yli 50 maahan.

✨Harrastin lapsena ja nuorena hevosia, kouluratsastuksessa vähän kilpailinkin seuran tuntihevosilla. Sitten harrastin ja koulutin palvelus- ja pelastuskoiralajeja, toimien suht ison koirayhdistyksen puheenjohtajanakin useamman vuoden. Mainitsin, koska harrastukset ovat olleet iso osa elämää. Sitten vaihdoin paikkakuntaa, Salosta Pirkanmaalle! Syyn saatatte arvata. 😉

En ihan tiedä miksi olen tällainen ”aikansa kutakin” -ihminen. Hevoset ja koirat ovat jääneet, nyt olen harrastanut vain opiskelua. No, opiskelu ehkä suhtautuu yrittäjän ajankäyttöön joustavammin, vaikka eläimetkin ovat edelleen sydämessä. Olen sanonut, että ensin oli hevostyttö, sitten koiraihminen ja nyt ihmis-ihminen. Ja myös ”työelämäihminen”.

✨Vieläkin mietin, mitä tekisin isona? Haaveilemme, että vapautuisimme yrityksen aktiivisesta pyörittämisestä siinä vaiheessa, kun itselläni on vielä lähes 10 vuotta eläkeikään – jos terveyttä riittää. (Yritän siitäkin pitää huolta tässä sivussa. Lääkäri tosin kysyi, että ”Niin, pidätkö, vai yritätkö vaan…?” Nuori kloppi, ai että otti muuten kupoliin! Taisi osua heikkoon kohtaan. 😊)

Kuulin hiljattain käytäväkeskustelussa, että ”konsulttia on nyt liikkeellä”. Vaikka työnohjaus ei ole konsultointia, veikkaan, että tulevaisuudessa leipäni ei tule työnohjauksesta. (Totta puhuen, jossain vaiheessa ihan tosissani ajattelin, että tulisi.)

Olen myös yhtä tosissani miettinyt, että pitäisikö suorittaa sote-alan perustutkinto, jotta voisi jatkaa ja joskus hyödyntää psykan perusopintoja? Mm. mielenterveys- ja päihdekuntoutus kiinnostaa, eikä vähiten siksi, että sieltä ei taida työt ihan heti loppua. Mutta koska ala on vieras, en tiedä edes, että pärjäisinkö ja jaksaisinko.

✨Kysymys:

Millaisia vaihtoehtoja te näette seuraavaksi urapolukseni? Haluaisin edelleen harrastaa opiskelua järkevään suuntaan. Haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja tehdä hyödyllistä työtä myös tulevaisuudessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Urapolku, elinikäinen oppiminen, kehittyminen

Milloin on yrittäjän oma kehityskeskustelu?

Maanantai 18.9.2023 klo 17.05 - Sanna Ahtineva

Yrittäminen on yksinäistä työtä. Myös minulle, vaikka yritän yhdessä mieheni Jari Koivumäen kanssa. Monihan sitäkin ihmettelee, että miten on ylipäätään mahdollista tehdä miehensä tai vaimonsa kanssa töitä, ”meiltä ei ikinä onnistuisi”.

No, tässä sitä ollaan menty 14 vuotta, ensin miehen toiminimellä vuoteen 2014 ja siitä eteenpäin  osakeyhtiönä Hämeen Laatusiivous Oy. Eikä me kumpikaan olla mitään helppoja ihmisiä, osataan kyllä pitää kiinni omista mielipiteistämme. Ei ole aina ollut helppoa, mutta se ei ollut tässä jutussa se pointti. 

Yrittäjä saa palautetta asiakkailta, usein ihan hyvääkin, se välitetään liukkaasti asianosaisille, eli työntekijöille, joille kiitokset kuuluvat. Jos tulee kuraa, se otetaan itselle, muotoillaan koulutusideaksi ja tarjoillaan uudessa muodossa eteenpäin. Ainakin tähän pyritään.

Mutta milloin on yrittäjän oma kehityskeskustelu? Sellainen, jossa joku kysyy, että mitäs teille kuuluu ja ai katsos, tehän ootte pärjänneet tosi mukavasti, hienoa kun ootte tuollaisen keksineet ja sitten antaisi vähän uutta kehitysideaa ja tavoitetta jatkoa varten.

Ahdistaako.jpg

                                                                                                                           

Uskokaa tai älkää, mutta kyllä se meillä pitkään oli ainoastaan tilintarkastuspalaveri, joka toimi tällaisena henkireikänä ulkomaailmaan päin. Taloutta ymmärtävä ammattilainen (meillä on supermukava ja asiantunteva tilintarkastaja Jaakko Rönkkö, Revisium Oy) katsoo tilannetta riittävän etäisyyden päästä, antaa palautetta ja myös ihan konkreettisia neuvoja.

Mutta mistä muualta yrittäjä voisi saada kaipaamaansa reflektiopintaa ja sparrausta? Osallistumalla vaikkapa johonkin sopivaan koulutukseen! Meillä lähti pyörä pyörimään tähän suuntaan, kun erittäin sinnikkään myyntityön tuloksena Jari osallistui loppuvuodesta 2020 Pirkanmaan ELY-keskuksen järjestämään ja Suomen Toimitusjohtajakoulu Oy:n toteuttamaan ”Kasvuun johtamisen koulutusohjelmaan”. Ohjelmaan kuului myös yrityskohtaista konsultointia. Vihdoin meitä kuultiin muuallakin kuin tilintarkastuspalaverissa! Joku oli meidän puolella ja halusi auttaa.

Jäimme vähän koukkuun, seuraavan vuoden lopulla piti saada lisää. Toimitusjohtajakoulun toimitusjohtaja Sanna Leppänen suunnitteli meille 5 omaa konsultointipäivää vuodelle 2022, joihin myös saimme ELY-keskukselta tukea. Päivät palasteltiin sopiviin annoksiin ja niiden antimista nautimme vieläkin.

Tällä viikolla nimittäin aloitimme kehitysprojektin, jonka siemen kylvettiin noissa päivissä. Olimme toivoneet digimarkkinointiapua ja Sanna järjesti meille Annikka Impiön asiantuntevaa opastusta. Hänen suosituksestaan taas löytyi Artem Daniliants, jonka yrityksen Daniliants Venturesin kanssa olemme nyt uudistamassa nettisivujamme. Hyvä lähtee kiertämään, verkostot kasvavat ja taitavia tekijöitä suositellaan. Näin se talous rullaa.

Taas on tultu vuosi eteenpäin ja on aika saada uusi annos vertaistukea, tuoreita ajatuksia ja ihan konkreettista tietoa osallistumalla ”Talouden ja tuottavuuden johtaminen Pirkanmaan alueen pk-yrityksille 2023” -kurssille. Jaria sinne puhuimme tj-koulun Tuomo Ylikotilan kanssa vuorotellen, mutta tällä kertaa Jari piti pintansa ja minä lähden vuorostani kouluttautumaan. Olenkin jo innoissani, että pääsen ihmisten ilmoille.

Ajattelen saavani kurssilta paljon muutakin kuin talousosaamista oman yrityksen hyödyksi. Tutustuminen uusiin ihmisiin ja heidän yritystarinoihinsa on homman suola. Hyvät yrittäjät; vaikka arki on joskus raskasta ja aika ei tunnu riittävän edes välttämättömään, niin kouluttautuminen kannattaa silti.

Aiempien opintojeni (Työnohjaaja 60 op, psykan perusopinnot 25 op, kaksi vuotta NLP kursseja) aikana olen huomannut, että vaikka jäljelle jäävän työajan joutuu priorisoimaan eri tavalla, niin elämä jatkuu, myös työelämä. On ihan pakko vähän delegoida, pyytää apua ja jakaa vastuuta. Pakko on joskus ihan hyvä syy.

...Ai niin, kouluttautumisen lisäksi kannattaa tietysti muistaa myös työnohjaus yhtenä "yrittäjän kehityskeskustelun" muotona. 👍😉 Siitä lisää toisella kertaa!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäjä, yksinyrittäjä, kehityskeskustelu, työnohjaus, koulutus, kurssit

Meneekö koulutus hukkaan, jos ei ehdi panostaa markkinointiin?

Torstai 1.6.2023 klo 18.29 - Sanna Ahtineva

Moro taas!

Eihän tässä lopulta kauaa mennyt, kun syntyi toinen blogikirjoitus. Pelkäsin ettei minulla tällekään ole aikaa - mutta aina on kuitenkin aikaa laittaa puhelimen muistikirjaan ylös satunnaisesti mieleen pompsahtelevia aiheita. Eräänä aamuna sitten yksi aiheista lähti laukalle ja itse kirjoitus syntyi nopeasti. Otsikon aihe tuntui olevan myös looginen jatkumo ensimmäiselle testimielessä tehdylle kirjoitukselle.

Muistikirja.jpg

Tilannehan on siis se, että olen valmistunut Työnohjaajaksi Helsingin Psykoterapiainstituutin kaksivuotisesta, 60 op:n koulutuksesta joulukuussa 2019. HPI:sta on kirjoitettu julkisuudessa jotain negatiivissävytteisiä asioita liittyen psykoterapeuttikoulutukseen, mutta onneksi kiista on kai vähitellen saamassa oikeudenmukaisen ja onnellisen lopun. Oma kokemukseni meidän koulutuksestamme oli hyvä. Arvostan Kati Kärkkäiseltä ja Kimmo Tapialalta saamiani oppeja, he toimivat ryhmämme TO21 vastuukouluttajina. Lisäksi useita ansioituneita vierailevia kouluttajia kävi pitämässä yksittäisiä koulutuspäiviä (näistä löytyy lisätietoa tutkintotodistuksesta etusivulta, jos koulutuksen sisältö kiinnostaa). Tampereen ”verto-ryhmämme” kokoontuu edelleen kerran kuukaudessa verkkovälitteisesti ja välillä muutenkin: Tapaamistemme teema on toto, työnohjauksen työnohjaus, ideana on keskustella ja saada vinkkejä käsillä oleviin haasteisiin, liittyvät ne sitten työnohjausprosesseihin, omaan muuhun työhön, tai välillä mihin tahansa muuhunkin.

Työnohjaajakoulutukseen kuului hyvä määrä työnohjausharjoittelua ihan oikeiden, itse hankittujen asiakkaiden kanssa. Asiakkaat oli yllättävänkin helppo löytää omista verkostoista, koska oman työpanoksensa pystyi myymään ”harjoitteluhintaan”, eli tässä tapauksessa ilmaiseksi. Ei se asiakkaille silti ilmaista ollut, jäihän heille maksettaviksi työntekijöidensä palkat ryhmätyönohjausistuntojen ajalta. Osa näistä asiakkaista jatkoi vielä jonkin aikaa harjoittelun jälkeen maksavina asiakkaina. Kaikki työnohjausprosessit kuitenkin päättyvät joskus, eikä koskaan tullut hankittua uusia.

Virallinen meriselitys on juuri tuo ”en ole ehtinyt panostaa markkinointiin”. Totuus on, että tuskin näillä meriiteillä mikään markkinointi pelkästään auttaisi, pitäisi tarttua luuriin ja alkaa taas soitella läpi niitä verkostojaan. No, markkinointia se on tietysti puhelinmarkkinointikin. Toinen puoli totuudesta on, että on myös pelottanut. Se, että jos lähtisin tähän vahvasti panostamaan, veisikö se liikaa aikaa leipätyöltä, eli siivousyritykseltämme – todennäköisesti. Ja taas toisaalta, olen valmistumista seuraavatkin vuodet jatkanut opiskelua, ensin 2 vuotta NLP kursseja (hyvä matka itseen, suosittelen) ja tämä lukuvuosi on mennyt psykan perusopintojen parissa (aivan mielettömän mielenkiintoista, ehkä jatkan tätäkin). Opintojen lisäksi olisi voinut 1-2 prosessiin löytyä aikaa, mutta tuskin enempään. Toisaalta; kaikelle mielenkiintoisellehan löytyy aina aikaa!  

Tällaisen ”lyhyen johdannon” jälkeen varsinaiseen aiheeseen: Meneekö koulutus hukkaan, jos ei ehdi panostaa markkinointiin?

Koulutus.jpg

Olen päättänyt asennoitua niin, että ei mene: Voin hyödyntää oppeja omassa esimiestyössä ja myös asiakaspalvelussa. Sekä työnohjaus- että NLP-koulutuksiin on sisältynyt vuorovaikutustaitojen opiskelua, siitä on hyötyä ihan missä vaan. ”Näkökulman vaihtamisen taito” (Antti S. Mattila) oli ensimmäinen kirja, joka piti lukea jo ennen työnohjausopintojen alkua. Hankalassa tilanteessa voi miettiä ”Mitä työnohjaaja tässä tilanteessa meiltä kysysyisi?” Miten hän yrittäisi ehkä normalisoida tilannetta, tai yrittäisikö hän kaivaa eri osapuolten voimavaroja, osaamista, hienoja ominaisuuksia ja aiempia onnistumisia tai selviytymisiä esiin? Mitä hankalaa hän saattaisi kysyä? Olipa se mitä hyvänsä, tuskin hän kuitenkaan syyllistäisi epäonnistumista kokevaa esimiestä, kuten itse helposti sortuu haasteiden hetkellä tekemään itselleen. Ihanan lohdullinen on vertoryhmäkollega Eija Lehtoselta kuulemani ajatus ”Ei tullut onnistumista, tuli oppia!” Ai kuinka arvokasta se onkaan. Oppi pysyy paremmin mielessä, kun vähän kantapään kautta kirpaisee.

Jotta koulutus ei jatkossakaan menisi hukkaan tänä aikana, kun vielä pitää panostaa ”oikeisiin töihin”, jatkan opintoja ja pyrin pitämään itseni aiheen syrjässä kiinni. Ensi viikolla, 8.-9.6.2023 on hienoa päästä taas kuulemaan Työnohjauskonferenssiin Porvooseen alan huippuosaajia. Ehkäpä seuraava blogikirjoitus saa ideansa sieltä?

Porvoo.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koulutus, opiskelu, markkinointi, työnohjaus, yrittäjyys

Mitä tarkoittaa "väärä tausta"?

Torstai 4.5.2023 klo 15.14 - Sanna Ahtineva

Moi!

Olen aina joskus ollut aistivinani pientä epäilystä siitä, voiko siivousyrittäjästä olla työnohjaajaksi? Kun ei ole sote-sitä ja -tätä, tai jotain muuta. Pohdin asiaa jo lopputyössäni, enkä ole oikein vielä päässyt selvyyteen. 

Faktisesti voi tottakai, olenhan itsekin valmistunut jo 2019. Mutta kenelle minusta olisi eniten apua? Pitääkö työnohjaajalla olla substanssiosaamista ohjattavan alasta, osatakseen kuunnella, kannustaa, jäsennellä ja auttaa ihmistä hänen kulloistenkin haasteidensa parissa. Vai olisiko sittenkin parempi, jos näkemys ja kysymykset tulisivatkin boksin ulkopuolelta?

Jos omalta osaltani vastaan kysymykseen, niin ihmiset ovat ihmisiä ja työ on työtä, pitkälti alasta riippumatta. Työyhteisöjen elämä on elämää koko kirjossaan joka paikassa. Yksilöllä on iloja ja suruja, haasteita ja voitonhetkiä, oli työ sitten mitä hyvänsä. 

Kuulisin mielelläni, jos sinulla on havaintoja tai omia kokemuksia "väärän taustan" ympäriltä! 

Miettii.jpg

2 kommenttia . Avainsanat: Alanvaihto, työnohjaus, työnohjaaja, yrittäjyys