Meneekö koulutus hukkaan, jos ei ehdi panostaa markkinointiin?

Moro taas!

Eihän tässä lopulta kauaa mennyt, kun syntyi toinen blogikirjoitus. Pelkäsin ettei minulla tällekään ole aikaa - mutta aina on kuitenkin aikaa laittaa puhelimen muistikirjaan ylös satunnaisesti mieleen pompsahtelevia aiheita. Eräänä aamuna sitten yksi aiheista lähti laukalle ja itse kirjoitus syntyi nopeasti. Otsikon aihe tuntui olevan myös looginen jatkumo ensimmäiselle testimielessä tehdylle kirjoitukselle.

Tilannehan on siis se, että olen valmistunut Työnohjaajaksi Helsingin Psykoterapiainstituutin kaksivuotisesta, 60 op:n koulutuksesta joulukuussa 2019. HPI:sta on kirjoitettu julkisuudessa jotain negatiivissävytteisiä asioita liittyen psykoterapeuttikoulutukseen, mutta onneksi kiista on kai vähitellen saamassa oikeudenmukaisen ja onnellisen lopun. Oma kokemukseni meidän koulutuksestamme oli hyvä. Arvostan Kati Kärkkäiseltä ja Kimmo Tapialalta saamiani oppeja, he toimivat ryhmämme TO21 vastuukouluttajina. Lisäksi useita ansioituneita vierailevia kouluttajia kävi pitämässä yksittäisiä koulutuspäiviä (näistä löytyy lisätietoa tutkintotodistuksesta etusivulta, jos koulutuksen sisältö kiinnostaa). Tampereen ”verto-ryhmämme” kokoontuu edelleen kerran kuukaudessa verkkovälitteisesti ja välillä muutenkin: Tapaamistemme teema on toto, työnohjauksen työnohjaus, ideana on keskustella ja saada vinkkejä käsillä oleviin haasteisiin, liittyvät ne sitten työnohjausprosesseihin, omaan muuhun työhön, tai välillä mihin tahansa muuhunkin.

Työnohjaajakoulutukseen kuului hyvä määrä työnohjausharjoittelua ihan oikeiden, itse hankittujen asiakkaiden kanssa. Asiakkaat oli yllättävänkin helppo löytää omista verkostoista, koska oman työpanoksensa pystyi myymään ”harjoitteluhintaan”, eli tässä tapauksessa ilmaiseksi. Ei se asiakkaille silti ilmaista ollut, jäihän heille maksettaviksi työntekijöidensä palkat ryhmätyönohjausistuntojen ajalta. Osa näistä asiakkaista jatkoi vielä jonkin aikaa harjoittelun jälkeen maksavina asiakkaina. Kaikki työnohjausprosessit kuitenkin päättyvät joskus, eikä koskaan tullut hankittua uusia.

Virallinen meriselitys on juuri tuo ”en ole ehtinyt panostaa markkinointiin”. Totuus on, että tuskin näillä meriiteillä mikään markkinointi pelkästään auttaisi, pitäisi tarttua luuriin ja alkaa taas soitella läpi niitä verkostojaan. No, markkinointia se on tietysti puhelinmarkkinointikin. Toinen puoli totuudesta on, että on myös pelottanut. Se, että jos lähtisin tähän vahvasti panostamaan, veisikö se liikaa aikaa leipätyöltä, eli siivousyritykseltämme – todennäköisesti. Ja taas toisaalta, olen valmistumista seuraavatkin vuodet jatkanut opiskelua, ensin 2 vuotta NLP kursseja (hyvä matka itseen, suosittelen) ja tämä lukuvuosi on mennyt psykan perusopintojen parissa (aivan mielettömän mielenkiintoista, ehkä jatkan tätäkin). Opintojen lisäksi olisi voinut 1-2 prosessiin löytyä aikaa, mutta tuskin enempään. Toisaalta; kaikelle mielenkiintoisellehan löytyy aina aikaa!  

Tällaisen ”lyhyen johdannon” jälkeen varsinaiseen aiheeseen: Meneekö koulutus hukkaan, jos ei ehdi panostaa markkinointiin?

Olen päättänyt asennoitua niin, että ei mene: Voin hyödyntää oppeja omassa esimiestyössä ja myös asiakaspalvelussa. Sekä työnohjaus- että NLP-koulutuksiin on sisältynyt vuorovaikutustaitojen opiskelua, siitä on hyötyä ihan missä vaan. ”Näkökulman vaihtamisen taito” (Antti S. Mattila) oli ensimmäinen kirja, joka piti lukea jo ennen työnohjausopintojen alkua. Hankalassa tilanteessa voi miettiä ”Mitä työnohjaaja tässä tilanteessa meiltä kysysyisi?” Miten hän yrittäisi ehkä normalisoida tilannetta, tai yrittäisikö hän kaivaa eri osapuolten voimavaroja, osaamista, hienoja ominaisuuksia ja aiempia onnistumisia tai selviytymisiä esiin? Mitä hankalaa hän saattaisi kysyä? Olipa se mitä hyvänsä, tuskin hän kuitenkaan syyllistäisi epäonnistumista kokevaa esimiestä, kuten itse helposti sortuu haasteiden hetkellä tekemään itselleen. Ihanan lohdullinen on vertoryhmäkollega Eija Lehtoselta kuulemani ajatus ”Ei tullut onnistumista, tuli oppia!” Ai kuinka arvokasta se onkaan. Oppi pysyy paremmin mielessä, kun vähän kantapään kautta kirpaisee.

Jotta koulutus ei jatkossakaan menisi hukkaan tänä aikana, kun vielä pitää panostaa ”oikeisiin töihin”, jatkan opintoja ja pyrin pitämään itseni aiheen syrjässä kiinni. Ensi viikolla, 8.-9.6.2023 on hienoa päästä taas kuulemaan Työnohjauskonferenssiin Porvooseen alan huippuosaajia. Ehkäpä seuraava blogikirjoitus saa ideansa sieltä?