Terveiset kursseilta!

Tiistai 26.3.2024 klo 0.20 - Sanna Ahtineva

Hei taas!

Kirjoittelin viikko sitten LinkedIniin käymästäni kurssista ja otanpa tarinan talteen tänne blogiin myös. Pidemmittä puheitta, näin se meni: 

VALMENTAVA JOHTAMINEN

✨ETEENPÄIN: rohkeus, uskallus, tavoitteellisuus, sinnikkyys
✨YLÖSPÄIN: iso kuva, helikopteriperspektiivi, syy-seuraussuhteet, kokonaisuus
✨SISÄÄNPÄIN: itsetuntemus, kuka olen, mitä haluan, mitä tarvitsen, mistä innostun jne.

(Mukaillen Dan Soback)

Ylläoleva ajatus on suoraan lainattu luvalla kaimani Sanna Leppänen diasta.

Viime keskiviikkona 13.3.2024 vietimme toiseksi viimeistä kurssipäivää Toimitusjohtajakoulun Talouden ja tuottavuuden Pirkanmaan koulutusohjelmassa. Kyseisen päivän aiheena oli ”Tuottavuutta ja toimeenpanokykyä valmentavalla johtamisella”.

Sanna kertoi, että heidän kursseillaan käsitellään aina sekä taloutta, että ihmisten johtamista, vaikka opintokokonaisuuden painopiste olisikin toisessa. Tulee mieleen pätkä takavuosien tv-sarja Pulmusten tunnusbiisistä 🎵 🎶 "...you can't have one without the other!" 😉

Eteenpäin, ylöspäin ja sisäänpäin: Noita ulottuvuuksia kun mietin, löydän ihan ensimmäiseksi itseni johtamisesta työsarkaa kaikista kolmesta kohdasta.

Viimeiseen "sisäänpäin" -kohtaan liittyen keskustelimme mm. siitä, mistä tunnistamme, minkälaista johtamista kukakin tarvitsee esihenkilöltään? Olemme tässäkin suhteessa yksilöitä.

Miten sinä haluat tulla johdetuksi? Haluatko enemmän vai vähemmän tukea? Millaista? Mitä muuta tarvitset enemmän, mitä vähemmän?

Kun ihmisiltä kysyy tätä, he toivovat usein saavansa esihenkilöltään enemmän palautetta. Mutta…

✨Palaute vai ediste? Feedback vai feedforward?

Ihastuin jo jotakin vuosia sitten Suomen työnohjaajat ry STOry konferenssissa kasvatuspsykologian professorin Kirsti Lonkan luennolla kuulemaani ajatukseen, että palautteen (feedback) sijaan käyttäisimme termiä ediste (feedforward) ja myös toimisimme tätä silmällä pitäen käytännössä.

Miten valmentava johtaminen tulee kunkin yksilön kohdalla toteuttaa, jotta hän aidosti kokee saamansa ohjauksen motivoivana, oivalluttavana ja osaamista vahvistavana? Eikä kokisi korjaavaa palautetta koskaan lannistavana tai epävarmuutta aiheuttavana.

Oletko sinä joskus tullut juuri oikealla tavalla ohjatuksi, oikealla hetkellä?

Samassa Sannan diassa, jota alussa lainasin, oli muuten toinenkin helmi:

✨ ”Jokainen meistä LOISTAA, kunhan VALAISTUS on oikea” - Susan Cain -

Kuvan otti Jukka-Pekka Vuolukka kurssin viimeisenä päivänä, juuri ennen kakkukahveja ja todistusten jakoa.

✨ Vielä kerran kiitos antoisasta matkasta ihan parhaille kurssitovereille! Heistä tässä paikalla Teemu Korhonen, Päivi Ainasoja, Matti Polvi, Tiina Turunen, Järvinen Petri, Juha Manninen, Ville Koivuaho, Jukka Salmela ja Tuukka Kivi.

Myös UNITY Tampereen tilat olivat loistavat ja Aitoleipä -ravintolan ruuat erinomaisia. Hienoa paikallista osaamista nekin! 👍

Meneekö koulutus hukkaan, jos ei ehdi panostaa markkinointiin?

Torstai 1.6.2023 klo 18.29 - Sanna Ahtineva

Moro taas!

Eihän tässä lopulta kauaa mennyt, kun syntyi toinen blogikirjoitus. Pelkäsin ettei minulla tällekään ole aikaa - mutta aina on kuitenkin aikaa laittaa puhelimen muistikirjaan ylös satunnaisesti mieleen pompsahtelevia aiheita. Eräänä aamuna sitten yksi aiheista lähti laukalle ja itse kirjoitus syntyi nopeasti. Otsikon aihe tuntui olevan myös looginen jatkumo ensimmäiselle testimielessä tehdylle kirjoitukselle.

Tilannehan on siis se, että olen valmistunut Työnohjaajaksi Helsingin Psykoterapiainstituutin kaksivuotisesta, 60 op:n koulutuksesta joulukuussa 2019. HPI:sta on kirjoitettu julkisuudessa jotain negatiivissävytteisiä asioita liittyen psykoterapeuttikoulutukseen, mutta onneksi kiista on kai vähitellen saamassa oikeudenmukaisen ja onnellisen lopun. Oma kokemukseni meidän koulutuksestamme oli hyvä. Arvostan Kati Kärkkäiseltä ja Kimmo Tapialalta saamiani oppeja, he toimivat ryhmämme TO21 vastuukouluttajina. Lisäksi useita ansioituneita vierailevia kouluttajia kävi pitämässä yksittäisiä koulutuspäiviä (näistä löytyy lisätietoa tutkintotodistuksesta etusivulta, jos koulutuksen sisältö kiinnostaa). Tampereen ”verto-ryhmämme” kokoontuu edelleen kerran kuukaudessa verkkovälitteisesti ja välillä muutenkin: Tapaamistemme teema on toto, työnohjauksen työnohjaus, ideana on keskustella ja saada vinkkejä käsillä oleviin haasteisiin, liittyvät ne sitten työnohjausprosesseihin, omaan muuhun työhön, tai välillä mihin tahansa muuhunkin.

Työnohjaajakoulutukseen kuului hyvä määrä työnohjausharjoittelua ihan oikeiden, itse hankittujen asiakkaiden kanssa. Asiakkaat oli yllättävänkin helppo löytää omista verkostoista, koska oman työpanoksensa pystyi myymään ”harjoitteluhintaan”, eli tässä tapauksessa ilmaiseksi. Ei se asiakkaille silti ilmaista ollut, jäihän heille maksettaviksi työntekijöidensä palkat ryhmätyönohjausistuntojen ajalta. Osa näistä asiakkaista jatkoi vielä jonkin aikaa harjoittelun jälkeen maksavina asiakkaina. Kaikki työnohjausprosessit kuitenkin päättyvät joskus, eikä koskaan tullut hankittua uusia.

Virallinen meriselitys on juuri tuo ”en ole ehtinyt panostaa markkinointiin”. Totuus on, että tuskin näillä meriiteillä mikään markkinointi pelkästään auttaisi, pitäisi tarttua luuriin ja alkaa taas soitella läpi niitä verkostojaan. No, markkinointia se on tietysti puhelinmarkkinointikin. Toinen puoli totuudesta on, että on myös pelottanut. Se, että jos lähtisin tähän vahvasti panostamaan, veisikö se liikaa aikaa leipätyöltä, eli siivousyritykseltämme – todennäköisesti. Ja taas toisaalta, olen valmistumista seuraavatkin vuodet jatkanut opiskelua, ensin 2 vuotta NLP kursseja (hyvä matka itseen, suosittelen) ja tämä lukuvuosi on mennyt psykan perusopintojen parissa (aivan mielettömän mielenkiintoista, ehkä jatkan tätäkin). Opintojen lisäksi olisi voinut 1-2 prosessiin löytyä aikaa, mutta tuskin enempään. Toisaalta; kaikelle mielenkiintoisellehan löytyy aina aikaa!  

Tällaisen ”lyhyen johdannon” jälkeen varsinaiseen aiheeseen: Meneekö koulutus hukkaan, jos ei ehdi panostaa markkinointiin?

Olen päättänyt asennoitua niin, että ei mene: Voin hyödyntää oppeja omassa esimiestyössä ja myös asiakaspalvelussa. Sekä työnohjaus- että NLP-koulutuksiin on sisältynyt vuorovaikutustaitojen opiskelua, siitä on hyötyä ihan missä vaan. ”Näkökulman vaihtamisen taito” (Antti S. Mattila) oli ensimmäinen kirja, joka piti lukea jo ennen työnohjausopintojen alkua. Hankalassa tilanteessa voi miettiä ”Mitä työnohjaaja tässä tilanteessa meiltä kysysyisi?” Miten hän yrittäisi ehkä normalisoida tilannetta, tai yrittäisikö hän kaivaa eri osapuolten voimavaroja, osaamista, hienoja ominaisuuksia ja aiempia onnistumisia tai selviytymisiä esiin? Mitä hankalaa hän saattaisi kysyä? Olipa se mitä hyvänsä, tuskin hän kuitenkaan syyllistäisi epäonnistumista kokevaa esimiestä, kuten itse helposti sortuu haasteiden hetkellä tekemään itselleen. Ihanan lohdullinen on vertoryhmäkollega Eija Lehtoselta kuulemani ajatus ”Ei tullut onnistumista, tuli oppia!” Ai kuinka arvokasta se onkaan. Oppi pysyy paremmin mielessä, kun vähän kantapään kautta kirpaisee.

Jotta koulutus ei jatkossakaan menisi hukkaan tänä aikana, kun vielä pitää panostaa ”oikeisiin töihin”, jatkan opintoja ja pyrin pitämään itseni aiheen syrjässä kiinni. Ensi viikolla, 8.-9.6.2023 on hienoa päästä taas kuulemaan Työnohjauskonferenssiin Porvooseen alan huippuosaajia. Ehkäpä seuraava blogikirjoitus saa ideansa sieltä?